Turkkilaisella värttinällä kehräys

Siskoni katseli turkkilaisella värttinällä kehräystäni, ja kiinnostui siitä, miten homma toimii. Hänelle asiaa siinä sitten selitin ja selitykseni tueksi myöhemmin haeskelin videota, josta näytää miten kehräystä värttinällä aloitetaan. Suomeksi sellaista en löytänyt, ainoastaan englanniksi, niinpä sitten päätin itse tehdä videon.

Video on kuvattua vähän heikoissa valaistusoloissa, mutta pääasia eli kehräyksen aloitus videolta ilmi käy. Tavoite on tehdä seuraavaksi video, jolla näytän, miten villaa sitten kehräillään ja miten sitä säiettä pyöritetään turkkilaisen värttinän siiville.

Toivonmukaan edes joku innoistuisi tämän videon myötä kokeilemaan kehräystä, ja löytäisi itselleen mukavan uuden harrastuksen!

Kehrääjän vuoden haaste: Marraskuu

Päätinpä nyt kirjoittaa aiheesta, joka löytyy Kehräjään vuoden kuukausihaasteesta, joita Rukkikuiskaaja blogissaan heittelee. Syynä ehkä se, että ensimmäistä kertaa on sellainen haaste johon kykenen edes jossain määrin osallistumaan osaamiseni puolesta.

Ensimmäiset kehrättävät villathan ostin jo ennen ensimmäistä rukkiani. Raakavillaa Kiviniemen lammastilalta Ulvilasta tarttui puolivahingossa matkaan, kun Marjo pisti viestiä, että häneltä löytyis villaa sopuhintaan yks erä, jossa olisi kolmea eriväriä. Mukaan lähtikin silloin valkoista, mustaa ja ruskeaa suomenlampaan villaa, joiden kanssa sitten aloittelin kehräilyn harjoittelua.

Villaa

Rukkikuiskaajan blogista löysin myös pesuohjeet villalle, ja sitä mukaellen olen siis villojani pessyt. Ensin luonnollisesti on roskat täytynyt nyppiä pois, niitä kyllä mahdottomasti ei ole villan mukana ollut, vaan yllättävän puhdasta villaa on ollut. Tämän jälkeen olen tehnyt fairystä ja lämpimästä vedestä pesuveden, jonne olen villat upottanut hellästi painellen, jotta villa huopuisi mahdollisimman vähän tai ei lainkaan. Tämän jälkeen olen antanut villan rauhassa peseytyä itsekseen, vain välillä vähän painellen jotta vesi taatusti koskee villaa joka kohdasta.

Kun vesi on itsekseen jäähtynyt, olen sen kaatanut pois ja huuhdellut villat kylmällä vedellä niin kauan, että vesi on kirkasta. Näin pesten villaan jää vielä siinä olevaa rasvaa, mutta olen saanut omasta mielestäni villan riittävän puhtaaksi karstausta ja kehräystä varten. Tuoksu muuttuu miellyttävämmäksi ja valkoisesta villasta on nähnyt hyvin miten väri vaihtuu huomattavasti valkoisemmaksi.

Villan kuivaus onkin osoittautunut suuremmaksi haasteeksi pienessä rivitaloasunnossa, kuin itse pesu. Ensin ajattelin, että peseminen pienissä tiloissa on haaste, mutta useamman päivän kuivuva villa on ollut vieläkin suurempi haaste. Joten villaaon tullut pestyä pienissä erissä, jotta mahtuu kuivumaan. Pesupussien puutteessa en ole villoja edes lingonnut ennen kuivumaan laittoa, mutta pesupussien hankinta helpottaisi huomattavasti kuivattamista, kun voisi suurimmat vedet ensin pyöräyttää pesukoneessa pois.

Olen siis tähän asti aina kehrännyt suomenlampaan villan pestynä ja karstattuna. Seuraavaksi on siis vuorossa pesemättömän villan kehräyksen kokeilu. Tämä valitettavasti jää muuhun ajankohtaan, sillä marraskuu meni lentäen ohi ja joulukuu alkaa jo huomenna.

Värttinät

Vaihteeksi tekstiä suomeksi! Tällä kertaa värttinöistä.

Kun menetin hermoni vanhan kiikkalaisen rukkini kanssa, ja kehräys olikin pitkään tauolla, kun tuntui vaan että siitä ei tule yhtään mitään. Kesälomalla sitten päätin selättää kiikkalaisen ongelmat ja aloitinkin uudelleen kehräämään jo aloittamaani merinovilla topsia. Kädellä pyörittelin pyörää, jotta sain rukin pyörimään riittävän hitaasti. Mutta hermohan siinä meinasi mennä, kun millään ei saanut kahta kättä käyttää.

Olen kuitenkin seuraillut Suomalaisten kehrääjien ryhmää Ravelryssä, ja sieltä sain intoa tilata itselleni värttinän. Etsystä löytyikin sopivan hintainen ( lue: riittävän halpa 😉 ) yläpainoinen värttinä.

Kävi kuitenkin niin, että heti kun sen olin saanut tilattua unelmieni rukki löytyi käytettynä halvalla samaisen ryhmän myydään palstalta joten sehän piti sitten heti hakea. Siinä sitten olin, kahden välineen loukussa, kummalla aloittaa villan selätys.’

20160810_221301

Värttinällä aloitin opettelemaan siis samaan aikaan kuin uudella rukillani. Suomenlampaan itse pesemäni ja karstaamani villa pääsi koekappaleeksi ja sen kehräys yläpainoisella sujuikin hyvin. Ihana oli huomata, että kyllä, osaan tuottaa villasta lankaa!

Tästä innostuneena luonnollisesti halusin kokeilla erilaisia värttinöitä. Tavoite oli löytää kotimainen värttinä, koska haluan tukea kotimaista työtä, mutta eipä sellaisia sitten kukaan enää myynytkään, ainakaan siinä koko luokassa, missä olisin halunnut ostaa. Turkkilainen värttinä miellytti kovasti silmää ja löysin, taas Etsystä, kauniin näköisen värttinän ja löin sen tilaukseen.

Firespitters turkkilainen.jpg

Kuinka ollakkaan Ravelryn ryhmässä harmitellessani, kun suomalaisia värttinöitä enää saa, jouduin taas tyytymään ulkomaalaiseen, rupesi yksi nainen juttelemaan yhden ryhmäläisen hallitsevan puutyötaidon, ja et hän voisi ehkä tehdä. Ja kas kas, ennen kuin huomasinkaan, oli minulla Firespitter’sin turkkilainen kotona! Ihana, kaunis, saarnista ja koivusta tehty turkkilainen. Ihastuin siihen välittömästi ja sillä kehrääminenkin sujui kuin tanssi. Tähän valikoitui itse pastavärillä värjäämäni “Hattarahöttö”, niin kuin tuota villatopsia kutsun. Toivonmukaan hän saa pian niitä myös tuonne Etsyyn myyntiin jotta muutkin pääsevät ostelemaan noita ihanuuksia!

20160812_150022

Yarn spinning

I’ve wanted to learn how to spin my own yarn as long as I can remember. I remember myself spinning my grandmoms spinning wheel, which was used only as decoration, and I loved seeing the wheel spin fast and the feel of the pedal under my foot. Nobody in my family knows how to spin, so there was nobody to teach, so it took years before I got the spark and started to learn the art of spinning. Thanks to modern technology and YouTube!

Kiikkalainen
I bought my first wheel a year ago. Over 100 year old fella, Finnish “Kiikkalainen”. He is really charming but has his own squeaks and tricks… He was in fine condition when I got him, you could see that he’s been kept in warm and neat place, only a bit dust on but otherwise nothing wrong.

So, with much determination, I started to learn how to use the spinning wheel. Well… the start wasn’t easy. You couldn’t even pedal this spinning wheel slow enough to be able to feed the wool fast enough. Tried to spin every now and then, and then again longer pause after getting really frustrated…

IMG_20160804_195847

But since I was really determined, I was following a Finnish spinning group in Ravelry and decided to order a spindle so I could learn with slower pace how to feed the wool. Found pretty looking top weighed spindle from Etsy. And day after that, I found a modern spinning wheel cheaply from the spinning group group, just when I had given up the idea, that I will learn spinning with spinning wheel.

So last Tuesday, I came home with Ashford Joy 2 spinning wheel. Oh boy, how easy the spinning felt! So effortless and easy… It’s great that it fits to small space, since there’s not that much extra room in our apartment and it is really silent and looks nice to me.
IMG_20160802_201502
So, now I’ve got 2 spinning wheels and one spindle to use. And wool. I’ve got many kilos of Finn lamb wool! Raw wool, straight from the sheep owners! In many colors too, and since I wanted to learn the whole process of making the yarn from the wool, I bought new hand carders too.

Villaa

All this wool processing is so relaxing and fun! Love the feel of the wool in my hands and love to see how it transforms from a “lump” of wool first to fluffy batch to be spun and then to yarn!

Hopefully soon I can show you something I’ve made using the yarn I’ve spun!

Kehräys

Uusin innostukseni käsityösaralla on kehräys. Monta vuotta olen pohtinut, että olisi ihana oppia tuottamaan itse omat lankansa, mutta kuitenkin se lopullinen kipinä antoi odotuttaa itseään kauan, kunnes tänä syksynä sitten iski.

Facebookista löytyi perinnerukki ryhmä Ämmä ja koukkari – Perinnerukin ystävät, jota varovasti selailemalla aloitin tutustumisen kehräyksen maailmaan.

Olen aina mieltänyt kehräyksen jotenkin hirvittävän haastavaksi, ja sitähän se onkin. Mutta mukavalla tavalla, antaen taas vähän jotain uutta käsillä tehtävää ja opeteltavaa.

Luonnollinen tie olisi ollut ostaa ensin rukki, ja siihen kehrättäväksi sopivaa materiaalia, mutta minulla meni päin vastoin. Ensin tuli yli 8 kg suomenlampaan käsittelemätöntä villaa, ja sitten piti ostaa vihdoin se rukki.

VillaaKoska rahatilanne ei päätä huimaa, ja pelkäsin sijoittaa isoa summaa uuteen juttuu, minkä kiinnostavuudesta en kuitenkaan ollut varma, päädyin ostamaan vanhan kiikkalaisen rukin Facebookin kirppisryhmän kautta. Ikää rouvalla on jo paljon, mutta omatessaan samanlaisen ulkonäön kuin mummoni rukilla, mitä lapsena huvikseni paljon poljin, se vei sydämeni. Ja se osoittautukin hyväksi ostokseksi halvasta hinnasta ja iästään huolimatta. Oli nimittäin siistissä kunnossa, sisätiloissa säilytettynä. Pyörä pyörii tasaisesti ja muutenkin osat olivat kaikki ehjiä. Riitti kun pölyt pyyhki pois ja rasvaili paikkoja niin hienosti lähti rukki vauhtiin.

KiikkalainenAluksi tietämättömänä yritin saada kehrättyä yhdellä nyörillä, joka kulki vain kehrän kautta, kunnes perinnerukkien ystävät auttoivat ja ohjeistivat millainen nyörityksen tulisi olla, ja sen jälkeen onkin alkanut homma luistamaan paremmin. Jonkinlaista langantapaista on tullut jo kehrättyä!

Lankaa rullallaPitkä matka on vielä siihen, että kelvollista lankaa saan aikaiseksi, mutta hiljaa hyvä tulee! Nyt sentään jo wanhan rouvan aivotukset alkaa vähän paremmin olla selvillä, ja ymmärrän vauhdikkaammin lankaa torveen ohjata.